Marssin niin kovasti vappuna, etten oo ottanu yhtään juoksuaskelta sitten viime kerran. Paitsi yhen kerran olin hippaa. Noh, en masennu, vuosia on ja kirja on nyt ostettu. Kevyesti liikutuin kirjakaupassa kun luin takakannen tekstin ja kuvittelin jo hetken itseni kirjoittamassa samanmoista teosta. Takana tuhansia juoksukilometrejä, verta, hikeä, kyyneleitä, tuhansia lenkkaripareja, adidaksia, reebokkeja ja karhun tohveleita..

Huomenna räjähtää. (toivottavasti ei etureidet) Ja Rexille lämmin kiitos kannustuksesta. Tervetuloa lenkille sitten kohta.